1. Vaivion kiertokulkukaavio
2. Paukkustartin sai Ajka-malli
3. Väitöskirja Ajka-mallista
4. Opetustyö Ajka-mallin mukaan
5. ESEM-76 ja Puolan matkat
6. Ajka-mallista koitui kontakteja
7. Mutta Ajka-malli heräsi uuteen elämään
8. Jos vaikka sittenkin vielä...
9. Kuvia

Tässä nyt on ensimmäinen muisteltava asia, jonka edessä tunnen olevani kuin vapaapainija matolla. Siinä se on, mutta miten siitä saisi pitävän otteen. Johan tuon syntyminen tuli selitetyksi: 19740508 U of Penn asianmukaisen raskauden ajan jälkeen. Mutta mitä sitten ja miten? Eikä mallin syntyminenkään aivan noin yksinkertainen asia ole. Nyt vasta eläkkeellä olen tullut ajatelleeksi, että mallin takana on loppujen lopuksi myös suurimman hyväntekijäni professori Fedi Vaivion luennot kansantalouden kiertokulusta ja hänen laatimansa kiertokulkukaavio. Sieltä on peräisin koko makroajattelu. Ajka- malli on sitten sen numeerinen tilastolliseen havaintoaineistoon perustuva versio. Vuoden 2006 kurssikokouksessa otin tämän asian uudelleen esille ja esittelin Vaivion kuuluisat kiertokulkukaaviot kertauksena melkein 50 vuoden takaisista opinnoistamme. Tämä 1960 Liiketaloudellisessa Aikakauskirjassa [Liiketaloudellinen Aikakauskirja 1960:I ss. 24-42] julkaistu Fedi Vaivion kiertokulkumalli on itse asiassa myös Ajka-mallin periaatteellinen ydin. Ajka-mallin lyhyt historia.

Vaivion kiertokulkukaavio

HM-hyödykemarkkinat, TM-tuotannontekijämarkkinat, v-vienti, t_tuonti, I-investoinnit, C-kulutus, T-tuotanto, R-reaalinen virta

Paukkustartin sai Ajka-malli

Silloin se oli vielä nimeltään HKKK-malli. Nimi annettu ilman sen kummempia valtuuksia tai virallista hyväksymistä, mutta sillä nimellä julkaistu mallin paras ennuste eli ensimmäinen, tehty syksyllä 1975 vuodelle 1976. Se että se osoittautui parhaaksi myös muihin verrattuna kävi selväksi vasta kaksi vuotta myöhemmin eli vuoden 1977 syksyllä, kun vuoden 1976 kansantalouden tilinpidon tiedot olivat käytettävissä. Muut talousennusteet näyttivät vuodelle 1976 3 prosentin kasvua, mutta minun mallini -1,5 prosentin supistumista. Se oli niin ennenkuulumaton luku, että kauppakorkeakoulun rehtorin väitettiin saaneen puhelinsoiton, jossa oli uhattu lopettaa moisen mallin rahoitus. Kävi kyllä sitten ilmi, ettei sillä ollut mitään rahoitusta. Siinä vaiheessa muutin mallin nimen ja ikään kuin päästin instituution pinteestä. Ehkä sitten ennusteen osoittauduttua muita paremmaksi, olisi entinen nimi kelvannut ja ties vaikka rahoitustakin löytynyt. Mutta silloin se oli jo myöhäistä. Malli seisoi omilla jaloillaan yhden miehen yrityksenä. Olisi ehkä kaivattu myös jonkunlainen kolleegio ennusteen taakse, jotta se olisi voinut esiintyä HKKK-mallin nimellä. Se taas olisi edellyttänyt malliin perehtymistä luita ja munaskuja myöten, käyttö jopa teknistä ohjelmointitaitoa. Tällaiseen ei ollut sillä hetkellä resursseja.

Minulle oli sitten tietenkin pettymys, kun myöhemmät ennusteet eivät enää olleet muita parempia. Sen ensimmäisen paremmuutensakin malli menetti kun vuosituhannen vaihteessa kansantalouden tilinpito uudistettiin. Olkoon lohtuna se, että samalla menetti Etla pitkällä ajalla kertyneen johtoasemansa ennusteiden osuvuudessa ja VVM nousi kärkeen. Ajka-malli putosi kakkossijalta kolmanneksi. Hieman tosin epäilyttää, että onko oikein verrata entisten lukujen kanssa tehtyjä ennusteita uudistettuihin oikeisiin lukuihin. Ettei vain olisi uudistetut luvut viilattu sopiviksi juuri VVM ennustetta silmällä pitäen? Kuitenkin Ajka-ennusteet saivat paikkansa ja hyvän osuuden luottamuksen kakusta. Työmarkkinajärjestöt laskettivat minulla vaihtoehtoisia ennusteita antamillaan olettamuksilla. Lehdet ilman muuta julkaisivat ennusteeni. Jopa Sveitsiin mallin alkuisän Kurt Schiltknechtin korviin kantautui tietoa Ajka-mallin suorituskyvystä.

Väitöskirja Ajka-mallista

Ajka-malliin perustui sitten väitöskirjani, jonka esitin hyväksyttäväksi vuonna 1982. Sen esitarkastaja oli kilpailevan firman mies Pertti Kukkonen, voimahahmo Suomen Pankin mallin takana. Hän minua kunnolla höykytti, mutta sitten lopulta pitkin hampain työn hyväksyi. Aivan aiheesta höykytti, sillä koko Ajka-malli oli enemmän taidetta ja taitoa kuin varsinaisesti tiedettä ja tietoa. Tavanomainen väitöskirja kuuluu nimittäin olla pullollaan viittauksia alan aikaisempiin tutkimuksiin ja hypoteesien johtamisia yksinkertaisista perusolettamuksista. Tämä tällainen on minun väitöskirjassani luvattoman hentoa. Tavallaan sitä on myös luova panos, koska malli perustuu kovin yksinkertaisiin yleisesti tunnettuihin perushypoteeseihin ja on täydellisesti kansantalouden tilinpidon vanki.

Sekin muodollinen esitystapa, johon jouduin taipumaan, vaivasi minua niin että myöhemmin laadin mallista väitöskirjan oman mieleni mukaisen vaihtoehtoisversion, paremminkin oppikirjan muotoisen, nimeltä Suomi markalla mitaten. Ei ollut koskaan myyntimenestys, mutta kakken opetukseni perusta jo ennen syntymäänsä aina eläke-erooni asti. Siinä on kaksi minua suuresti miellyttävää piirrettä: Hannu Kallan naulan kantaan osuva humoristinen kuvitus ja omana panoksenani se on muodoltaan dialogi, jossa opettaja puhuu ja fiktiivinen asiaa ymmärtävä oppilas koko ajan kyselee ja kommentoi.

Väitöskirjaan saakka malli oli pelkkä keynesiläinen kansantalouden ekonometrinen ennustemalli, jolla voitiin laatia nimenomaan ennusteita tietyillä olettamuksilla ja talouspoliittisia vaihtoehtolaskelmia, kun oletusarvoja muutettiin. Sellaisenaan sopi myös kansantaloustieteen opetukseen. Väitöskirjan jälkeen 1980-luvun alussa tutustuin käsitteeseen optimaalinen talouspolitiikka, siis joillakin kriteereillä paras politiikka. Voisiko mallilla jotenkin sitä kuvata? Voisi. Valitettavasti en enää muista, miten tähän näkökulmaan törmäsin ja tutustuin, mutta se osoittautui juuri sopivaksi haasteeksi ohjelmointitaidolleni. Tässä lähestymistavassa on ydin käsite tappiofunktio eli jossakin mielessä hyvän vastakohta paha, tappio. Siinä missä hyvää maksimoidaan, voidaan pahaa minimoida. Tappiofunktion minimointi on kysymyksessä mallin PolAjka versiossa erotukseksi ennusteversiosta ForAjka.

Voidaan nimittäin määritellä kansantalouden keskeisille muuttujille tavoitearvot. Poikkeamat näistä arvoista voidaan tulkita tappioksi. Yleisesti hyväksyttyjä kansantalouden tavoitemuuttujia ovat tuotannon määrä, työllisyys tai sen käänteisilmiö työttömyys, inflaatio ja vaihtotase. Niille kaiklle voidaan määrittää tälle ja ensi vuodelle tavoitearvot, siis kahdeksan selvää numeroarvoa. Jos nyt laaditaan ennuste ja se antaa muita kuin nämä tavoitearvot, voidaan todeta erotukset kaikkien kahdeksan luvun osalta. Nämä erotukset ovat tappiofunktion arvoja. Jotta tappiofunktiota voitaisiin yksiselitteisesti minimoida on muodostettava yksi luku, tappioiden summa. Loppujen lopuksi tappioiden neliöiden summa, sillä pelkkien tappioiden summhan voi olla nolla samalla tavoin kuin keskimäärin sopiva lämpötila, jos pää on kuumassa uunissa ja jalat jäävesiämpärissä. Se ei käy, mutta jos otetaan kaikkien tappioiden neliöiden summa, saadaan positiivinen luku, jota voidaan minimoida eli saattaa sopivalla politiikalla mahdollisimman pieneksi. Tämäkään ei kelpaa vielä PolAjka-mallin minimoitavaksi. Voidaan nimittäin ottaa huomioon vielä näiden tavoitemuuttajien tärkeyserot antamalla niitä koskeville tappioille painokertoimet. Jos esim työttömyyttä pidetään tärkeimpänä tavoitteena, sille annetaan suuri painokerroin. Silloin ne ennusteet, jotka antavat lähinnä oikean työttömyysennusteen, antavat pienimmät tappiofunktion arvot. Se talouspolitiikka on parasta, joka antaa pienimmän tappiofunktion arvon.

Voidaan järjestää kilpailu: kuka löytää pienimmän tappiofunktion arvon. Näin PolAjka on itse asiassa talouspolitiikan peli. Sellaisena sitä on myös käytetty. Sopii jopa aivan alkeiskoulutukseen. Kun sitä pelataan, tullaan kiinnittäneeksi huomio siihen millä talouspoliittisilla muutoksilla päästään parhaisiin tuloksiin, opitaan kansantaloudessa vallitsevia riippuvuuksia ja talouspolitiikan instrumenttien tärkeyseroja, kansantalouden rakennetta ja riippuvuuksia. Polajka sopii mainiosti ryhmätyöskentelyyn. Voidaan muodostaa esim neljä neljän hengen ryhmää, jotka kukin ryhmätyönä pohtii ja tekee talouspoliittisia päätöksiä ja ryhmät kilpailevat keskenään siitä mikä ryhmä löytää pienimmän tappiofunktion arvon. Tämä Polajka-peli oli ensimmäiseksi käytössä Heurekassa heti sen avaamisesta alkaen ja sitä ovat käyttäneet monet yliopistot ja korkeakoulut ja muut yhteisöt, mm liikepankit henkilökuntansa koulutuksessa. Kun oppikirjojeni myynti hiipui, Ajka-mallin versioiden myynti tuli tilalle. Näillä ansaitsin auton ylläpitämiseen tarvittavat lisätulot.

Opetustyö Ajka-mallin mukaan

Tavallaan pääasia eli toiminta opettajana oli unohtua muistelmista kokonaan. Pääasia siinä mielessä, että siitä minulle palkka maksettiin ja sen mukaan olin kalenteriin sidottu.

Ensimmäinen opetustehtäväni oli melko varmasti 1964 syyslukukauden pituinen kansantaloustieteen peruskurssi kirjeenvaihtajan tutkintoa suorittaville. Minulla oli onnea yhdessä tietyssä suhteessa. Sen kurssin oppikirjaksi oli melko varmasti minua viisaampien toimesta määrätty Paul A. Samuelsonin Economics. Jouduin heti ensimmäisessä risteyksessä mielestäni täsmälleen oikealle tielle. Huoletta voidaan sanoa, että Samuelson on kaikkien aikojen paras ja tärkein tämän alan oppikirja. Kymmeniä painoksia varmaan kymmenillä kielillä, ei kuitenkaan suomeksi. Sekin oli minun onneni. Pääsin häpeämättä matkimaan sitä, kun itse kirjoitin ensimmäisen oppikirjani Kansantalous - osat ja kokonaisuus, joka Taloudellisen tiedon vuoden ohjelmassa julkaistiin 1967 10000 painoksena. Siitä alkoi oppikirjatuotantoni, 27 painosta, 100000 kirjaa noin 25 vuoden mittaan.

Luentoja pidin Tavaraopin luentosalissa, jossa istutaan kuin amfiteatterissa. Kaikki näkevät kaikki muut. Minäkin kuinka tytöt istuivat ja kutoivat sukkaa kun minä paasasin. Tunnelma oli itse asiassa varsin leppoisa. Vaikka ei aina. Ei epäilystä, etteivätkö kuulijatkin huomanneet, kun välillä sotkeuduin lillukanvarsiin yrittäessäni selittää joitakin hankalampia käsitteitä.

Muistan että luennot ahkerasti hakkasin paperille1959 Martela Oyn nimissä Saksasta tuomallani sinisellä Adler kirjoituskoneella. Miksi juuri Martelan nimissä? No siihen aikaan kääntelimme kurssitoverini Matti Martelan kanssa saksasta suomeksi tuoleissa käytettävän polyesterin reseptejä ja kirjoituskone Martela Oyn tilaamana, minun Hampurin kesätyöpaikasta palatessani tuomana välttyi joltakin tullimaksulta, jonka yksityishenkilönä olisin joutunut maksamaan.

Tämä luentosarja on tietymättömissä, hyvinkin Nilsiän mökin vintillä? Itse asiassa jalostettuna ilmeisesti lähes sanasta sanaan äsken mainittuun kirjaan Kansantalous - osat ja kokonaisuus.

Viimeisen luennon pidin vapun aattona 1999. Siitähän sitten tuli täydellinen fiAsco, kun sen piti perustua jo parin vuoden ajan käyttämiini valkokankaalle heijastettuihin sähköisiin muistiinpanohin, jotka tulivat kauppakorkeakoulun keskustietokoneelta, jonne minä ne edellisenä iltana olin kotoa syöttänyt. Muistan hyvin, että se oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun tämä systeemi petti. Ei tullut mitään ja minä jouduin omin sanoin selittämään asiani. Olin jopa kutsunut muutamia entisiä oppilaita ja kavereitani kuulemaan tätä joutsenlaulua. Tässä siitä yhteenveto.

Näiden 35 vuoden väliin mahtuu sitten vaikka mitä. Suurimman osan tästä ajasta toimitin lehtorin virkaa ja opetusvelvollisuutta oli, eiköhän 20 tuntia viikossa. Käytännössä pari 4 viikkotunnin luentosarjaa ja loput harjoituksia ja seminaareja. Eikä tähän opetustyöhön mitään koulutusta saatu. Siitä vaan omien opintojen aikana nähtyjen monenmoisten mallien mukaan. Oli parempaa ja oli heikompaa mallia. Harva päästeli vapaasti ilman mitään muistiinpanoja, yhtä harva luki sanasta sanaan paperista. Sellaisiakin oli, ainakin yksi minunkin opettajani. Jääköön nimi toistamatta. Ylistäen kannattaa mainita vapaasti puhuneita. Niitä ilman muuta mieluisinta kuunnella. Yksi sellainen oli Arvo Puukari, liiketaloustieteen opettaja. Hänen oppinsa oli Amerikasta kotoisin ja hän höysti sitä vielä melkein joka kerta opetuselokuvilla. Mahtoiko mitään papereita olla professori Martti Saariolla tai Unto Virtasellakaan. Kirjanpitoa ym sellaista opettivat. Oma erikoinen tyylinsä oli professori Sakari Mattilalla. Kaiken kirjoitti kauniilla käsialalla sanasta sanaan liidulla taululle. Siitä kuulijat muistiinpanoihinsa.

Sopii arvata, mikä näistä paras? Kyllä se oli tämä Mattila. Vielä sitten post graduate vaiheessa minun kohdallan ajoi kirkkaasti kaikkien ohi, kun piti luentosarjan, jaa, uskaltaakohan tuon sanoa, ettei mene pieleen: dynaamisten yhtälöryhmien teoria. Siinä samalla käsitteli tärkeimpiä taloudellisia malleja matemaattisesti ja ryösti ykköspaikan parhaana kansantaloustieteen opettajanani nobelisti L.R. Klein mukaan lukien. Tärkein matematiikan opettajani oli kuitenkin vielä joku muu, nimittäin alkuunsa Mattilan aina luentojensa lopuksi suosittelema 'maishteri Manninen' eli sittemmin läheisin työtoverini professori Jouko Manninen. Siinä mies, joka ei ikinä väsynyt auttamaan minkä hyvänsä matemaattisen ongelman ratkaisemisessa. Ja niitä minulla riitti, kun malli- ja tietokonetouhuihin joutuneena alan oppikirjoja kahlasin. Aina valmis kuin partiopoika oli auttamaan myös kolleegani Pentti Woivalin, matematiikan lehtori.

Minäkin sitten 20 vuotta, niistä toistakymmentä puoliksi Joukon kanssa ja hänen eläkkeelle jäätyään professori Seppo Salon kanssa Matemaattisen taloustieteen cum laude tason luentosarjaa pidettyäni lopulta asian itsekin osasin. Enkä siihen ikinä kyllästynyt, vaan mieluisimpana ja lopulta helpoimpana opetustehtävänä pidin. Miksi helpoimpana? Matematiikka on deterministinen asia: jos a niin b, eikä mitään kuikuilua tai ihmettelemistä, että miten. Siksi helppoa, ja silti mielenkiintoista, kun sillä saa tiukan otteen asioista.

Kansantaloustieteeseen kuuluu sekä makro- sttä mikronäkökulma, taloudellisen toiminnan tarkastelu koko kansantalouden ja yksittäisen toimijan eli kuluttajan ja yrittäjän näkökulmasta. Niin on mainitsemassani Samuelsonin oppikirjassa ja niin on omissani. Ja niin kuuluu olla opetuksessa. Yrittäjän voiton maksimointi voidaan todella havainnollistaa matemaattisesti tuottoja ja kustannuksia kuvaavien käyrien avulla ja kuluttajan merkitys koko talousprosessin alkuunpanijana, kysynnän synnyttäjänä kuuluu käydä opetuksessa läpi. Mutta sittenkin painottuu opetus makronäkökulmaan ja kansantalouden kokonaisuuden käsittelyyn talouspolitiikan ymmärtämiseksi. Niinpä minunkin opetustyössäni. Makroa peruskurssitasolta kandiopintoihin. Ja kaikki makron opetus Ajka mallin käyttöön tultua suoraan sitä soveltaen ja runkona käyttäen.

Tässä sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää oli se, että koko ajan oli puhe nimenomaan Suomen kansantaloudesta ja siinä vallitsevista rakenteista ja riippuvuussuhteista ajankohtaisen tilastoaineiston mukaan. Heikkoutena se että varsinainen tieteen traditio ja oppisuunnat jäivät vähemmälle. Minun opetukseni oli loppujen lopuksi enemmän taidetta kuin tiedettä. Molemmilla suunnilla on taitajansa ja kannattajansa.

Kuten on jo ollut puhe ekonometrisella mallilla tavoitellaan kahta asiaa: 1. pyritään ymmärtämään jo tapahtunutta menneisyyttä ja sen perusteella tekemään ennusteita talouden tapahtumista ja 2. selvittämään harjoitettavan talouspolitiikan seurauksia. Tästä syystä oli opetuksessa käytössä mallin kaksi versiota ForAjka ja PolAjka. Kumpaakin pystyy pienen opettelun jälkeen kuka hyvänsä käyttämään, perusoletuksina olevia numerotietoja muuttamaan ja mallia käyttäen katsomaan mitä muutoksista seuraa. Sillä tavoin vähitellen oppimaan taloudellisten tapahtumien syitä ja seurauksia.

Näistä kahdesta Forajka on vaativampi asia. Ennuste syntyy tietenkin aina, mutta vaatii asiantuntemusta, jotta se olisi realistinen. Asiantuntijan tekemä ennuste on perusteltu ja siihen voidaan suhtautua vakavasti. Tietenkin myös täysi poropeukalo voi tuurilla sattua oikeaan. Mutta menepä tietämään, kuka poropeukalo on se, joka osuu oikeaan.

PolAjka sen sijaan ottaa tiukan otteen käyttäjästään. Käyttäjäksi kelpaa kuka tahansa. Eikä hän pääse lainkaan harhapoluille. On nimittäin asetettu etukäteen selvät numeeriset tavoitteet, Ajka mallin tapauksessa selvät numeeriset tavoitteet neljälle keskeiselle talouspolitiikan tavoitemuuttujalle: kasvu, inflaatio, työllisyys, vaihtotase. kullekin niistä kahdelle vuodelle, kuluvalle ja seuraavalle, siis 8 numeroarvoa. Kun käyttäjä harjoittaa talouspolitikkkaa ja muuttaa jotakin talouspolitiikan välinettä, verotusta, julkisia menoja, sopimuspalkkoja ym, malli laskee näille 8 tavoitemuuttujalle uudet arvot. Jos ne poikkeavat tavoitearvoista enemmän kuin entiset, talouspolitiikka oli huonoa, jos vähemmän, politiikka meni oikeaan suuntaan. Siihen suuntaan kannattaa edetä ja ohjata kansantalous yhä lähemmäksi annettuja tavoitearvoja.

Näiden asioiden ympärillä tapahtui kaikki opetustyöni kansantaloustieteessä. Tässä linkki viimeismpään luentosarjaani. Tältä sivulta löytyy linkkejä seminaariharjoituksiin ja erillisluentoihin ym.

Muistuupa mieleen, että olen pitänyt viikon intensiivikurssin makrotaloustieteessä myös Tallinnan teknillisen korkeakoulun taloustieteellisessä tiedekunnassa heti Viron uudelleen itsenäistyttyä. Se tapahtui jonkinlaisella eesti-soome segakeelellä. Enpä muista mitään mainittavampaa tulosta sillä tavoin saavuttaneeni. Kysymyksiin vastailivat, lopulta toisella korvalla kuuntelivat ja keskenään lörpöttelivät.

Toinen erikoisuus oli kohta opettajanurani alussa, kun kahtena vuotena pidin kansantaloustieteen peruskurssin kehitysmaaopiskelijoille. Ensimmäisenä vuonna heitä oli kaksi, molemmat mustasta Afrikasta. Toisena vuonna muistaakseni kymmenen Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Mukavat muistot molemmista. Leppoisasti tapahtui opetus ja yhteyttä pidettiin monella tavalla. Ensimmäisenä vuonna käytiin kotona Hämeenkylässäkin yöpymässä.

Muistan hyvin kuinka kahden viimeisen työvuoden aikana suuresti nautin siitä, kun menin luennoilleni tyhjin käsin muistiinpanoja mukanani raahaamatta. Odottivat kateederin näyttöpäätteellä. Olin sähköisen opetuksen uranuurtaja. Olisi jo silloin ollut käytettävissä myös luennoitsijan huipputyökalu PowerPoint, mutta ei vielä ollut tullut minun tietooni. Ruutukokonaisuuksia tavoittelin myös omissa html-muotoisissa luentodokumenteissani.

Voinen kai pitää työpanostani onnistuneena, sillä jo 1986 minut nimitettiin Ylioppilaskunnan toimesta toisena koko talossa vuoden opettajaksi. Vuosijuhlassa asia julkistettiin. Yhä käsittämätön juttu, mistä olivat haalineet kymmeniä oppikirjojani juhlatilan koristeeksi. Olisiko jokaista pyydetty tuomaan omansa? Toinen arvokas huomionosoitus oli se, kun viimeisen vuoden keväällä, eikä kuin kai itsenäisyyspäivän tienoilla ilmoitettiin, että minulle oli myönnetty professorin arvo Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren ja pääministeri Paavo Lipposen allekirjoiteuksilla varustetulla diploomilla. Taisi jäädä lajissaan ainoaksi kauppakorkeakoulussa, kun nimitysoikeus sitten siirtyi yliopistoille itselleen.

Nyt mainitaan, jopa jossakin kirjassa olen lukenut, legendaarisena opettajana. Olen kylläkin keksinyt ilmiselvän selityksen: huono ulkomuistini. Mitään en opi ulkoa. Sen vuoksi opetus aina paikalla keksityin omin sanoin. Sellaisesta tulee väkisin elävämpää kuunneltavaa. Opetusaineistoa Ajka-mallin mukaan

ESEM-76 ja Puolan matkat

Kohta Amerikasta palattuamme sain erikoistehtävän. Minut valittiin Suomessa järjestettävän kansainvälisen Econometric Societyn vuoden 1976 kokouksen järjestelytoimikunnan sihteeriksi eli hoitamaan töpinä. Järjestelytoimikuntaan kuului puolen tusinaa eli käytännössä suurin piirtein kaikki alan professorit Suomessa. Puheenjohtaja ja pääorganisaattori oli professori Jouko Paunio. Kokouksen johtajat olivat Saksassa professorit Gerhard Sondermann ja Klaus Schönfeld. Heidän kanssaan pidin yhteyttä saksan kielellä, vaikka kokouksen kieli oli tietenkin englanti. Se olikin sitten käytännössä viimeinen kerta, kun niin laajasti, eniten kaikista kielistä, olin saksaa opiskellut. Ennen itse tapahtumaa 1976 elokuussa järjestelytoimikunta kokoontui parin vuoden aikana ainakin puolen tusinaa kertaa ja saksalaiset kävivät kerran tutustumassa järjestelyihin paikan päällä. Kokous järjestettiin Otaniemessä Teknillisen Korkeakoulun uusissa tiloissa. Osanottajia oli muistaakseni noin 450. Muistankohan oikein, jos sanon että ohjelmaa eli osanottajien puolen tunnin esityksiä ekonometrisista aiheista eli työstään oli kolmena päivänä. Järjestelyt sujuivat kuta kuinkin kitkattomasti huolimatta siitä että Paunio kohta alkuvaiheessa oli kompastunut kotonaan ja murtanut lonkkansa. Siitä vähitellen toipui ja taisi itse kokouksessa liikkua ilman kainalosauvoja.

Minun erikoispanokseni kokoukselle olivat sen nimilyhenteen keksiminen ja koko ohjelman tietokoneistaminen. Nimilyhennettä ESEM76 on vuosilukua vaihtaen siitä saakka käytetty. Minulla on valokuvia ESEM83 kokouksesta Budapest issa.

Siihen aikaan ei vielä ollut internettiä keksitty, vaan toimittiin tietokonekohtaisesti. Oli sentään mahdollista tiedonsiirto puhelinlinjaa pitkin koneen ja siihen yhdistetyn pääteaseman välillä. Tällainen yhteys järjestettiin käyttämäni Kauppakorkeakoulun IBM1132 keskustietokoneesta Otaniemeen, missä kokouksen tietokantaa eli osanottajia ja ohjelmaa koskevia tietoja voitiin muuttaa ja täydentää. Tiedot tulostettiin Kauppakorkeakoululla paperille ja toimitettiin Otaniemeen ilmoitustaululle. Tämä oli uutta. Tietenkin 5 km etäisyys tulosuksen ja ilmoitustaulun välillä aiheutti kitkaa, joten harjoitettiin suoraa toimintaa eli muuttuneita tietoja lisättiin ilmoitustaulun papereihin yksinkertaisesti lyijykynällä käsin. Tästäkö vanhoilliset iloitsivat. Nähdään kuinka vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Mutta eipä pysähtynyt tekniikan kehitys siihen ja minulla on ja pysyy kunnia sen käyttöönotosta ESEM yhteydessä.

Toinen kosketus ekonometriaan tieteenä minulla oli siten, että osallistuin pari kertaa Puolassa järjestettyihin Macromodels kokouksiin. Niitä järjestettiin professori Wladyslaw Welfen johdolla Lódzin Yliopistossa. Näin ekonometriset menetelmät olivat tunkeutuneet myös marxilaisen taloustieteen alueelle. Oli olemassa länsimaista System of National Accounting järjestelmää vastaava informaatiojärjestelmä nimeltään Material Accounting. Sen puitteissa käytettin ilmeisesti kutakuinkin samoja tilastotieteen ja matematiikan menetelmiä kuin meillä lännessä. Niinpä Puolan kokouksissa oli aina paljon länsimaisia osanottajia. Tai paljon ja paljon, kun kokouksen osanottajat, ehkä 50 tai vähän yli, aina yhteen luentosaliin mahtuivat. Welfe oli oppinsa Kleiniltä saanut kuten me kaikki muutkin. Minä niissä kokouksissa vain kuunteluoppilaana kävin, kun kosketukseni varsinaiseen tieteeseen oli ja pysyi hentona.

Eipä sitten minulle herunut myöskään professuuria alalla, vaikka koko ajan käytännön työtä tein ja asiaa käytännön kannalta opetin. Kuten jo olen maininnut, Puolan kokouksessa tapasin Jan Sliwan, joka tiesi miten ajattelin, nimenomaan ekonometrisessa mielessä. Varsinaisesti yhteyttä näihin kokouksiin pidin aikoinaan Helsingissä tapaamani Waclawa Starzynskan kautta. Muistan kuinka hän minut ensimmäiseen kokoukseen kävi yliopiston autolla kuljettajan kanssa 160 km päästä Warsovasta keskellä yötä noutamassa.

Kerran kävimme Sallan kanssa siellä omalla autolla. Waclawa ja miehensä Wladyslaw kävivät myös Suomessa, missä heidän kanssaan teimme jotenkin tyngäksi jääneen Etelä-Suomen kierroksen. Puolalaisia kollegoita tapasin sitten myös myöhemmissä ESEM kokouksissa, joissa kävin vaikka en koskaan niissä mitään itse ekonometrisia tutkimustuloksia esittänytkään. Olenpa lähettänyt Waclawalle sukatkin muistoksi, mutta en niiden perille tulosta ole kuittausta saanut. Ei ole ihan äskettäin joulukorttejakaan vaihdettu mutta sen tiedän, että Wladyslaw on jo ainakin viisi vuotta sitten kuollut.

Ajka-mallista koitui kontakteja

Valokuvista näen, että ainakin jo 1983 olen tavannut siitä lähtien hyvän ystäväni Jean-Jack Moreaun Pariisista. Aikoinaan toimi kansantaloustieteen professorina Toursin Yliopistossa. Hänkin oli aina paikalla sekä Puolan kokouksissa että ESEM kokouksissa, mutta samanlaisena kuuntelulppilaana kuin minä, ei koskaan mitään itse esittänyt. Hänen, melkein päivälleen ikätoverini, kanssaan olemme yhteyttä pitäneet tähän päivään saakka.

Hän on kaksikin kertaa käynyt luonamme Helsingissä, mutta me emme ole saaneet aikaan käyntiä hänen luonaan, vaikka kutsu sekä Pariisiin että Rivieran kesähuvilalle on vuosikymmeniä ollut voimassa. J.-J. on järjestänyt aikoinaan Toursissa ollessaan kurssipaikan ranskan opiskeluun sekä Sallalle että Sallille.

Viimeksi olemme tavanneet 1991, kun yhdessä olimme Tallinnassa Viron Opetusministeriön toimeksiannosta tarkastamassa ja antamassa lausunnot Tarton Yliopiston ja Tallinnan Teknillisen Korkeakoulun taloustieteellisistä tiedekunnista kuten siihen aikaan oli tapana. Minä sain tehtävän vanhojen Viron suhteideni ansiosta ja J.-J. minun suosituksestani. Tärkeiksi itsemme tunsimme. J.-J. muistaa aina kehua ranskan taitoani, vaikkei se nyt kovin kaksinen voi olla paljosta lukemisesta, mutta vähästä puhumisesta johtuen. Sielläkin englannin, venäjän ja viron täyteisen päivän päätteeksi hän iloitsi, kun voi sydämensä kyllyydestä ranskaa puhua. Myös siitä, että ravintolasta löytyi hänen kotiseutunsa kuohuviiniä, juuri hänen suosikkiaan.

Jos vielä itse Ajka-mallista, niin sen aktiivinen käyttö päättyi, kun jäin eläkkeelle 1999. Silloin myös uudistettiin Kansantalouden tilinpito siten, ettei siihen asti käytetty malli enää kelvannut, vaan jäi elämään puolikuolleena ja olisi pitänyt uudistaa. Malilla olikin minun lisäkseni muita käyttäjiä, joiden pyynnöstä sitten sen uudistinkin uuden järjestelmän mukaiseksi vuoden 2003 tasalle. Mutta kun sitten käyttäjiä olikikin vain yksi, malli jäi uudelleen lepäämään. Mutta ei nytkään lopullisesti kuollut.

Muljahti nimittäin mieleeni Ajka-mallin, nyt jo Tajka-malliksi sen muita innokkaamman ja minuakin monipuolisemman käyttäjän Hannu Törman sukunimestä siepatun T-kirjaimen tultua nimeen lisätyksi, 40-vuotissyntymäpäivän lähestyessä, että katsonpa vieläkö toimii. Latasin käyttöön. Joitakin minimaalisia muutoksia, mutta muuttuneen tietokonetekniikan takia mallin koko, tietokoneessa vaatima tila, oli lähes kolmanneksella kasvanut, mutta istu ja pala: se toimi aivan täydellisesti! Siitäkös minä innostuin ja ryhdyin töihin.

Mutta Ajka-malli heräsi uuteen elämään

Mullistin koko homman internet-aikaan sopivaksi. Ennen keskiössä oli itse malli ja siitä saatavat tulosteet toissijaisia. Nyt panin asian nurinpäin. Ensisijaista ovat verkossa tarkasteltavat asiat ja malli taustalla nöyränä palvelijana. Ja tämäkin keikaus onnistui. Kun nykyään on olemassa jos jonkinlaisia visuaalisuuteen perustuvia pelejä, joilla miljoonia ansaitsevat, niin eikö PolAjakstakin voisi kehittää jotakin Pum-Präks välkytyspeliä, pelihän sekin on?

Pum-Präks jäi haaveeksi, mutta aivan uuden visuaalisen muodon keksin: Pilviversion. Kun talous menee huonosti, pilvi peittää auringon ja PolAjkan käyttäjä voi talouspolitiikalla saada pilven väistymään auringon edestä. Jos poliittinen toimenpide on epäonnistunut pilvi siirtyy peittämään enemmän, huonossa tapauksessa kokonaan auringon. Aikani tuhrattuani tämä kaikki onnistui vuoden 2014 tasalle saatetuin tiedoin. Samoin kaikki aikaisemmat mallin piirteet. Kaikesta tulostus nettimuotoon.

Sitten veto loppui. Ikää 79, voimat vähissä. Viittä vaille valmiina päivitys 2015 tasalle ja ohjelman siirtäminen ulkopuolisen käyttäjän ulottuville. On olemassa se kiehtova mahdollisuus, että malli pannaan toimimaan verkossa siten, että kuka hyvänsä pääsee sitä käyttämään ja saa tulokset itselleen, mutta myös verkkoon jäävään varastoon. Jos tämä onnistuisi, voitaisiin pitää käynnissä kilpailuja siitä, kuka onnistuu tekemään parasta talouspolitiikkaa erilaisin lähtökohtaolettamuksin.

Jos vaikka sittenkin vielä...

Käytössä on aina ollut muutama erilaisin painotuksin varustettu tilanne, joista erilaisin talouspoliittisin toimin on kansantaloutta ohjattu parempaan suuntaan. Mutta mikä parasta voitaisiin myös kansantalouden tilinpidon ansiosta laatia täysin vertailukelpoisia kasvu-, työllisyys- ym ennusteita virallisten rinnalle. Sitten kaksi vuotta myöhemmin voitaisiin todeta, kuka oli paras ennakoija.

Minä ilomielin luovuttaisin mallin aineistoineen, ohjelmineen päivineen kenelle hyvänsä yleishyödylliseen opetus- ja/ tai ansaintakäyttöön. Jotta sen kanssa voisi menestyksellä jatkaa tarvitaan kahdenlaista asiantuntemusta: taloustieteellistä ja ohjelmointitaitoa. Nyt malli on ohjelmoitu Borlandin Delphi ohjelmointikielellä, mutta voidaan jonkinlaisella vaivalla ohjelmoida millä hyvänsä muullakin tavoin. Ohjelmaa on n 200-sivuisen kirjan sivujen verran eli yli 30000 riviä. 20170121